Lentoturvallisuusprotokolla lentokonekaappauksissa

Nykyaikana lentokonekaappaukset ovat hyvin harvinaisia ja osa ei ole kuullut niistä ollenkaan. Lentokonekaappaukset olivat kuitenkin hyvin yleisiä etenkin 1970-luvulla, jota kutsuttiinkin lentokonepiratismin kulta-ajaksi. Kerromme artikkelissa lentokonekaappauksista sekä lentoturvallisuusprotokollasta tällaisissa tilanteissa.

Lentokonekaappausten taustaa

Maailman kuuluisin lentokonekaappaaja oli vain nimimerkillä tunnettu D.B Cooper, joka onnistui kaappaamaan koneen, saamaan lunnasrahat ja hyppäämään lentävästä koneesta metsään pakoon. Monet tapausta tutkineet kuitenkin olettavat, ettei mies selvinnyt yrityksestään hengissä. Tapaus nostatti aallon kopioijia ja lentokoneita kaapattiin pahimmillaan hyvinkin usein.

Jopa Suomessa koettiin lentopiratismin kultakaudella kaappaus, kun Aarno Lamminparras kaappasi Oulusta Helsinkiin lentäneen koneen. Hän kuitenkin päätyi vuosiksi vankilaan ilman lunnaita. Vaikka lentokaappaukset ovat nykyään harvinaisempia, lentoyhtiöillä on tarkat turvallisuusprotokollat niiden sattuessa, joita tarkastelemme tässä artikkelissa. On selvää, että lentotoimijat pitävät kyseiset protokollat mahdollisimman salaisina, joten artikkeli sisältää luonnollisesti vain julkista tietoa koskien kaappaukseen liittyviä turvallisuusprotokollia.

Henkilöstön koulutus kaappausten varalle

Lentohenkilökunta on saanut tarkan turvallisuuskoulutuksen, jossa on myös käsitelty, kuinka toimia kaappaustilanteissa. Yleinen ohjenuora on, että jossain vaiheessa suurin osa kaapatuista lentokoneista laskeutuu jonnekin. Siten lentohenkilöstöä on ohjeistettu toimimaan kaapparin ohjeiden mukaisesti eikä pyrkimään aktiiviseen vastarintaan, joka saattaisi tuhota koneen mikäli kaappari on aseistettu.

Henkilökuntaa on ohjeistettu pyrkimään rauhoittamaan myös matkustajat siten, etteivät he myöskään uhmaisi kaapparia ja aiheuttaisi riskiä. Siten kaikenlaista sankaritoimintaa pyritään välttämään. Yleisenä sääntönä turvallisuusviranomaiset pitävät, että mitä pidempään kaappaus jatkuu, sitä todennäköisemmin se päätyy rauhanomaiseen ratkaisuun, vaikka kaappaajat pystyisivätkin toteuttamaan tavoitteensa.

Lennonjohto mukana kaappaustilanteessa

Lennonjohto on myös erittäin tärkeässä osassa kaappaustilanteissa. On ensisijaisen tärkeää ilmoittaa lennonjohdolle kaappauksesta mahdollisimman pian. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pilotit voivat signaloida lennonjohdolle kaappauksen toteutuneen käyttämällä omaa koodia, 7500, joko puheen tai transponderin välityksellä. Koodiksi on valittu vain numeroista koostuva koodi, sillä se ei herätä kummempaa huomiota, vaikka esimerkiksi kaappaaja itse kuulisi sen lähettämisen.

Lennonjohdon tehtävänä on informoida asiasta muille viranomaisille, kuten poliisille, turvallisuuspalveluille ja armeijalle sekä toimia viestin välittäjänä näiden ja pilotin kanssa. Lisäksi lennonjohto voi joutua järjestämään poikkeuslaskuja kaapatuille koneille ja pitämään muut lentokoneet erillään tilanteesta. Katastrofaalisimmissa tilanteissa viranomaiset voivat lennonjohdon kanssa joutua jopa suunnittelemaan, kuinka ampua alas kaapattu kone, joka voisi aiheuttaa tuhoa.