Vuoden 1963 lento-onnettomuus Maarianhaminassa

Lentokoneonnettomuuksia tapahtuu maailmanlaajuisesti, joten ei ole yllättävää, että niitä on sattunut myös Suomen ilmailuhistorian aikana. Vaikka lento-onnettomuudet ovat harvinaisia etenkin Suomen kaltaisessa maassa, vuoden 1963 turma vaati 22 ihmisen hengen ja oli Suomen toiseksi tuhoisin lento-onnettomuus. Maarianhaminan lentoturma tapahtui vuonna 1963, kahdeksas päivä marraskuuta. Douglas DC-3 -mallia ollut lentokone putosi matkalla Helsingistä Maarianhaminaan, jonne se koukkasi Turun kautta. Turmasta selvisi hengissä kolme henkilö.

Lennon tausta

Turmalento alkoi normaalisti, ja AY217 lähti Helsingistä normaalin aikataulun mukaisesti hieman viiden jälkeen illalla. Lentokone teki välilaskun Turkuun ja jatkoi matkaa sieltä kohti Maarianhaminaa kello kaksikymmentä yli kuusi. Lentokoneessa oli kaksikymmentäyksi matkustajaa ja kolme miehistön jäsentä. Kapteeni ja perämies eivät raportoineet mitään poikkeavaa. Lennon aikana, turma-alueella vallitsi sumuinen sää.

Lentokoneen turma

Lentokoneen turma tapahtui noin kello seitsemän aikaan illalla lentokoneen matkatessa kohti Maarianhaminaa. Kone oli lähellä määränpään kiitotietä mutta puolitoista kilometriä ennen sitä kone törmäsi puihin. Osuessaan, kone kiertyi, putosi maahan ja syttyi tuleen. Vain lentokoneen peräosa selvisi palosta, ja sekin vain sen takia koska osa repeytyi erilleen koneesta maahansyöksyssä. Turmasta selvisi kolme ihmistä, kaksi mies matkustajaa ja yksi lentoemäntä. Kaikki muut kuolivat joko heti maahansyöksyssä tai siitä syttyneessä tulipalossa.

Tutkinta ja turman syyt

Heti aluksi turma-alueelle oli vaikea lähettää apua, sillä sää oli hyvin sumuinen eikä alueelle kulkenut mitään varsinaista tietä. Tutkimusten aikana todettiin, ettei miehistöllä ollut osuutta turmaan laiminlyöntien muodossa. Lennon kapteenina toiminutta Marttista pidettiin huolellisena ja tunnollisena lentäjänä. Miehistöä katsottiin lisäksi olleen henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa turmalennon aikana. Pääasialliseksi turman aiheuttajaksi esitettiin lentokorkeuden virheellistä arviointia. Esitettiin että miehistö arveli sen olleen korkeampi kuin se todellisuudessa oli, mikä johti lentämiseen liian matalalla ja siten törmäykseen puiden kanssa.

Lisäksi koneen korkeusmittarin oli todettu esittävän suurempaa korkeutta kuin missä kone todellisuudessa oli turmaa edeltävänä päivänä. Yhdessä kovan sumun kanssa näiden on esitetty olevan turman pää aiheuttajat. Nykyaikana vastaavan turman tapahtuminen on erittäin epätodennäköistä, sillä lentokoneiden nykyajan satelliitteihin ja jatkuvaliukuisia hyödyntävien mittaristojen on katsottu kehittyneen niin paljon, ettei vastaavia virhelukemia voida olettaa käytännössä ilmaantuvan.